Virva Guttorm

Joulu on tullut. Valkeus ei.

Musta on maa kuin hauta.

Ensilumen eilisen aamu jo vei.

Ei loitsu, ei rukous auta.

Joulu on musta, joulupuun

oksilla glitterlunta.

Lapselle sukset lahjaksi on.

Hangista näemme vain unta.

On musta, lauluton mielikin nyt.

Joulun taikaa en tuntea saata.

Katselemaan olen kyllästynyt

tätä arkista, marrasta maata.

Lapsi juoksee sisälle innoissaan:

et äiti arvaa, mitä me nähtiin!

Takapihalla me törmättiin

tuhansiin joulutähtiin!

Hän kiskoo minut katsomaan

riitettä perällä pihan.

Katuvalojen säteitä heijastaa

jääkiteet kuin tähtöset ihan.

Lapsi katsoo minua säteillen.

”Tontut luistella voi sitä pitkin!

Voi äiti, talvi on ihmeellinen!”

Yhtaikaa nauroin ja itkin.

© Virva Guttorm